Messukylän Vanha Kirkko

Vanha tarina kertoo, että Messukylän Vanhan Kirkon alle on haudattu aikoinaan kuuluisia tai tärkeitä henkilöitä ja taru menee niin, että lautojen välistä Messukylän Vanhan Kirkon lattian alta voit vielä tänäkin päivänä nähdä ihmisten jäänteitä, luita ja pääkalloja. Tämä taru tuskin pitää paikkaansa, mutta toimii hyvänä tarinana nuorisolle, jolle ei kirkkoon tutustuminen muuten kuulosta kulttuurielämyksenä mielenkiintoiselta.

Tampereen vanhin kirkko

Messukylän vanha kirkko on Tampereella ja sen lähialueella vanhin kirkko ja myös samalla Tampereen kaikista vanhin rakennus. Rakennusvuotta ei osata tarkalleen arvioida, mutta kirkko on rakennettu 1510-1520 luvun aikana. Samalla paikalla ennen tätä pientä ja tunnelmallista kivikirkkoa paikalla on ollut puinen kirkko. Kirkkoon liittyy paljon historiaa ja on turistikohteena mielenkiintoinen Tamperelainen nähtävyys. Arkkienkeli Mikaelin ollessa tämän kivisen kirkon suojeluspyhimys on kirkkoa aikoinaan kutsuttu Mikon kirkoksi, mutta vakiintuneena nimenä toimii Messukylän vanha kirkko, sillä alueelta hieman Kaukajärvelle päin suunnatessa alueelta läheltä löytyy myös toinen, uudempi kirkko eli Messukylän kirkko. Kirkossa sisällä olevalla alttarilla on pala historiaa. Krusifiksi, joka on niinkin vanha kuin 1430-1440 luvulta kohoaa kauniisti alttarilla. Kirkon muita historiallisia veistoksia löytää esimerkiksi Museokeskus Vapriikin tiloista sekä Neitsyt Mariaa esittävä teos löytyy Suomen Kansallismuseosta.

Kun uusi kirkko rakennettiin, jäi vanha kirkko vaille käyttöä. Hevostallinakin toiminut ja heinälatona palvellut kirkko on siis vuosien saatossa ollut myös unohdettu pyhä paikka. 1600-luvulta 1800-luvulle saakka kirkon piha toimi myös armeijan harjoituskenttänä. Kirkko kuitenkin 1900-luvun puolivälissä entisöitiin ja nykypäivänä kirkko on suosittu kesähäiden viettoon. Kivikirkkona tila ei koskaan tule liian kuumaksi ja tästä syystä kovilla kesähelteillä kirkko on oiva paikka jäähdyttelyyn ja varsinkin ison vierasmäärän ollessa kirkossa tiloissa ei siltikään tarvitse hikoilla. Jouluna kirkossa järje4stetään myös ohjelmaa, mutta koska kirkossa ei ole minkäänlaista lämmitystä on jouluhartaus täysin erilainen kokemus. Ulkona ollessa kovat paukku pakkaset, on sisälläkin sama tilanne ja hartaus vietetäänkin täysissä ulkoiluvaatteissa ja untuvatakkeihin vuorattuna! Hevostalli ajoilta voi kirkosta löytää vielä jälkiäkin hevosten valjaiden kiinnityksistä ja muutakin historiaa on helppo paikalta bongailla. Etupään penkit oli tarkoitettu vauraammalle kansalle ja takapenkit köyhälistölle, siksi penkkien koko muuttuu mitä kauemmaksi alttarilta mennään ja pitkän ihmisen on vaikea istua edes etupenkin paikoilla silloisen rakennustyylin mukaan tehdyillä puisilla, epämukavilla ja suorilla penkeillä.

Keskiaikaiset kivikirkot Suomessa

Messukylän vanha kirkko on yksi hyvin säilyneistä kivikirkoista Suomessa. Keskiajalta 1200 luvulta vähän ylitse 1500 lukuun asti rakennetuista kivikirkoista on säilynyt moni restauroinnin vuoksi. Arvostus tämän aikakauden kivikirkkoihin on suuri ja monessa näistä vieläkin joka kesäiset tapahtumat, häät ja hartaudet sekä messut houkuttelevat edelleenkin yleisöä ja seurakuntalaisia vanhoihin kirkkoihin. Kirkot pääsääntöisesti rakennettiin graniitista ja Suomesta löytyykin vain Turun tuomiokirkon lisäksi kokotiilisiä kirkkoja vain yksi, eli Hattulan kirkko. Tiiltä kuitenkin käytettiin yksityiskohtien tekoon monissa muissakin kirkoissa, mutta kokonaan tiilestä näitä muita ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Kivikirkot ovat viileitä kesät talvet ja siksi soveltuvat lähinnä vain kesäkäyttöön. Kirkkoja löytyy hyvin vielä joka maakunnastakin, vaikkakin osa jäänyt Venäjän alueelle. Messukylän Vanha Kirkko kuuluu Tampereen Seurakuntayhtymälle ja se löytyy Messukylän hautausmaasta jatkettaessa vielä kohti Kaukajärveä lyhyen ajomatkan päästä. Kyltti kirkolle on hieman piilossa, mutta paikka löytyy hyvin auton tai puhelimen avulla navigoidessa. Kirkko on auki kesällä yleisölle ja erilaisia tapahtumia kannattaa seurata paremmin Tampereen Seurakunnan sivuilta.